Kierrätystä
Päätinpä sittenkin luopua wanhojen tietokoneiden kokoelmastani. Vuosien aikana onkin kaapin perälle ja autotallin nurkkaan kerääntynyt melkoinen määrä tietoteknistä ongelmajätettä: keskusyksiköitä, näyttöjä, näppäimistöjä, hiiriä, piirtopöytiä, skannereita ja muuta romua. Osa ihan käyttökunnossa, mutta netistä asiaa googlattuani huomasin ne lähes arvottomiksi. Melkeinpä joutuisi maksamaan, että joku ne huolisi.
Onneksi muutama vuosi sitten voimaantullut kierrätysmaksu kodinkoneille ja elektroniikalle on saanut aikaan toimivan ja helpon tavan päästä niistä eroon. Romut voi jättää kierrätykseen maksutta. Niistä erotellaan muoviosat, metallit ja elektroniikka, jotka ilmeisesti jossain muodossa päätyvät uusiin tuotteisiin. Vein siis koko kuorman Tampereen Nekalassa sijaitsevalle hyotyjätteen keräysasemalle, joka on siisti ja hyvin hoidettu. Siellä oli samaa kamaa jo monta kuormalavallista. Kuvaputkinäytöt taitavat olla elinkaarensa päässä ja monet haluavat eroon myös tilaa vievistä pöytäkoneista.
Omien tietokoneen raatojen joukossa oli mm. pari Osbornea ja Fujitsu-Siemensiä, Microtech sekä kaksi Macintoshia. PC-koneista ei ollut lainkaan sääli luopua (monet niistä olivat jo hajallakin), mutta ensimmäinen oma tietokoneeni (Mac LC) vuodelta 1991 oli hieman sääli jättää romujen joukkoon. Sillä oli sentään kirjoitettu yksi gradukin ja se toimi vieläkin ihan hyvin. Tosin 16 MegaHertzin prosessori ja 40 Megatavun kovalevy eivät mitään häikäiseviä ominaisuuksia enää tänä päivänä ole!
Toinen Macci olikin sitten jo huomattavasti tehokkaampi PowerMac 7200/90 vuodelta 1996. Sekin toimi edelleen hyvin. Iskin sen kiinni jopa laajakaistan päähän ennen kierrätykseen vientiä ja netti toimikin loistavasti ilman mitään säätämistä. Palomuuriahan tuon ajan koneissa ei ollut, mutta kylläpä koneeseen todennököisesti yrittäneet troijalaiset ja madot pyörittelivät päätään törmätessään Mac OS System 7.5.5:een!
PowerMacin lyhyt käyttökertaus palautti mieleen syyn, miksi vaihdoin Macit hetkeksi Windows-koneisiin 90-luvun lopussa. Applehan oli melkoisessa syöksykierteessä noihin aikoihin, ennen kuin Steve Jobs hyppäsi takaisin ruoriin ja käänsi suunnan. System 7 -käyttöjärjestelmän kehitys polki paikallaan ja käyttäjämäärä väheni. PowerMacin käyttökin keskeytyi usein pommin kuvaan ruudulla, kun koko järjestelmä jämähti kesken kaiken eli kaatui. Siirtäessäni nyt tietoja netin kautta Fetch-ohjelmalla talteen muille koneille, samaa kaatumista tapahtui useammin kuin tarpeeksi.
Koneiden kovalevyjä moukaroidessa tuli myös mieleen se, kuinka halpoja uudet tehokkaat tietokoneet ovat verrattuna kymmenen vuoden takaisiin laitteisiin. Vuoden 1998 viritellystä Osbornesta maksoin aikoinaan 25 000 markkaa. Sehän on yli 4000 euroa vuoden 2002 kurssilla. Tuolla rahallahan saisi nykyään jo kaksi intialaista henkilöautoa!
Onneksi muutama vuosi sitten voimaantullut kierrätysmaksu kodinkoneille ja elektroniikalle on saanut aikaan toimivan ja helpon tavan päästä niistä eroon. Romut voi jättää kierrätykseen maksutta. Niistä erotellaan muoviosat, metallit ja elektroniikka, jotka ilmeisesti jossain muodossa päätyvät uusiin tuotteisiin. Vein siis koko kuorman Tampereen Nekalassa sijaitsevalle hyotyjätteen keräysasemalle, joka on siisti ja hyvin hoidettu. Siellä oli samaa kamaa jo monta kuormalavallista. Kuvaputkinäytöt taitavat olla elinkaarensa päässä ja monet haluavat eroon myös tilaa vievistä pöytäkoneista.
Omien tietokoneen raatojen joukossa oli mm. pari Osbornea ja Fujitsu-Siemensiä, Microtech sekä kaksi Macintoshia. PC-koneista ei ollut lainkaan sääli luopua (monet niistä olivat jo hajallakin), mutta ensimmäinen oma tietokoneeni (Mac LC) vuodelta 1991 oli hieman sääli jättää romujen joukkoon. Sillä oli sentään kirjoitettu yksi gradukin ja se toimi vieläkin ihan hyvin. Tosin 16 MegaHertzin prosessori ja 40 Megatavun kovalevy eivät mitään häikäiseviä ominaisuuksia enää tänä päivänä ole!
Toinen Macci olikin sitten jo huomattavasti tehokkaampi PowerMac 7200/90 vuodelta 1996. Sekin toimi edelleen hyvin. Iskin sen kiinni jopa laajakaistan päähän ennen kierrätykseen vientiä ja netti toimikin loistavasti ilman mitään säätämistä. Palomuuriahan tuon ajan koneissa ei ollut, mutta kylläpä koneeseen todennököisesti yrittäneet troijalaiset ja madot pyörittelivät päätään törmätessään Mac OS System 7.5.5:een!
PowerMacin lyhyt käyttökertaus palautti mieleen syyn, miksi vaihdoin Macit hetkeksi Windows-koneisiin 90-luvun lopussa. Applehan oli melkoisessa syöksykierteessä noihin aikoihin, ennen kuin Steve Jobs hyppäsi takaisin ruoriin ja käänsi suunnan. System 7 -käyttöjärjestelmän kehitys polki paikallaan ja käyttäjämäärä väheni. PowerMacin käyttökin keskeytyi usein pommin kuvaan ruudulla, kun koko järjestelmä jämähti kesken kaiken eli kaatui. Siirtäessäni nyt tietoja netin kautta Fetch-ohjelmalla talteen muille koneille, samaa kaatumista tapahtui useammin kuin tarpeeksi.
Koneiden kovalevyjä moukaroidessa tuli myös mieleen se, kuinka halpoja uudet tehokkaat tietokoneet ovat verrattuna kymmenen vuoden takaisiin laitteisiin. Vuoden 1998 viritellystä Osbornesta maksoin aikoinaan 25 000 markkaa. Sehän on yli 4000 euroa vuoden 2002 kurssilla. Tuolla rahallahan saisi nykyään jo kaksi intialaista henkilöautoa!
Kommentit
Lähetä kommentti